21.02.2007 - 02:30

Suureksi (<-- hihi, näyttää et tossa lukee suuseksi, vai oonks mä vaan väsyny...) surukseni joudun ilmoittamaan, että tämä rakas Diaryland-päiväkirjani on tullut tiensä päähän. Jatkossa minun ah-niin-kiinnostavaa elämääni voi seurata Vuodatuksessa, johon siirryin, koska siellä on muutamia kivoja ominaisuuksia, joita täällä ei ole (kuten olen jo joskus maininnut). Olen niin kovin nauttinut ajastani täällä, mutta kuten kaikki aina sanovat: Elämä jatkuu. Niin myös minun elämäni. Tervetuloa (tai ehkä paremmin tervemenoa) siis uuteen blogiin, jossa tapaatte entistä ehomman, parannellun Suski-mallin: Suski 2.0. <-- Tuonne siis rynnikää, oi ihanaiset lukijani.

Kiits.

Edit: Hitto, munhan ois pitäny antaa sen uuden blogin nimeksi "Suski 2.0" tai "Suski-neiti 2.0" mut eipä sit tullu mieleen sillon kun se piti päättää. Valitsin tyhmän otsikon kun oli pakko päästä tekemään blogia ja en keksiny mitään muuta. Ja miks mä vielä kirjotan tätä tänne, vaikka mun pitäs kirjottaa tää Vuodatukseen... Koska en vaan osaa luopua Diarylandista niin helposti. Sanotaan (hihi, tyhjä päälause), että erosta tai surusta selviää vuodessa (mikä muuten piti aika lailla paikkansa Samin kohdalla. On ne viisaita ne jotka _sanoo_.), joten ehkä mulla menee sit se aika päästä irti täältä. Tai sanotaan että kuukausi, koska netissä kaikki käy nopeammin. =) Ja muuten, jos kirjottelen vielä tänne, teen sen luultavasti edittien muodossa, koska tän merkinnän pitäis kumminkin olla mun vika. Pitäisköhän tohon alkuun muuten laittaa isolla linkki uuteen blogiin..? Njääh, jos ihmiset sinne haluaa (jota kyllä hieman epäilen), voivat lukea tämän merkinnän ja huomata sen linkin siellä. Jepulis.

16.02.2007 - 02:47

Muaahahaa. Luin jotain Katin ikivanhoja päiväkirjamerkintöjä ja löysin paljon hauskoja juttuja itestäni. Olin joskus lukiossa todennut osuvasti että "Prinsessallakin on ruskea ja kurttuinen persereikä". =D Mut niinhän se on! Seison edelleen vahvasti sanomani takana. Sit toinen erittäin viisas ja syvällinen Suski-aforismi lukioajoilta (liekö matikantunnin innoittamana): "Jos sulla on kaksi sipsiä ja sä syöt niistä kolme, niin seuraavassa sipsipussissa, jonka sä ostat, on yksi sipsi vähemmän". Eli niinkun huomaatte, mä oon ollu aina yhtä fiksu ja filmaattinen. Ei vaan sais lukea tollasia vanhoja juttuja kun tulee niin jumalaton ikävä "vanhoja hyviä aikoja". Sit vituttaa loppupäivän kun ei saa elämässä mitään aikaseksi ja kun kaikki on muka niin perseestä, vaikka oikeestaan mikään muu ei oo perseestä kun oma saamattomuuteni, johon voin taas ihan itse vaikuttaa.

Oon kattonu nyt pari päivää ihan innolla Heroesia. Hitto että on hyvä sarja! Paras! Tänään sain katottua viimesenkin ilmestyneen osan ja nyt vaan kärsimättömänä odottelen uutta. Ja hitto oikeesti nyt pitää päästä nopeesti sinne aupaireilemaan koska niinkun eilen eräässä mesekeskustelussa totesin, ois ihan hiton kiva jos elämässä ois jotain tärkeempääkin kun Heroes ja Lost. Prkl.

Okei, koska joka aihe menee nyt ärsyttävyydeksi, meen pois.

11.02.2007 - 04:01

Kuuntelen tässä musaa ja makaan sängyllä läppäri sylissä. Sit päätin heittäytyä syvälliseks ja oli pakko tulla kirjottamaan hieman ajatuksia tänne. Tuli nimittäin yhestä biisistä mieleen kaikkia juttuja ja tajusin, etten oo pitkään pitkään aikaan kokenu mitään äärimmäisen vahvoja tunteita (...mitähän tästäki kirjotuksesta tulee). Sellaset uskomattoman äärettömän riipaisevat tunteet on jotenki sellasta mitä pitäis kokea vähintää kerran parissa kuukaudessa. Tai ainaki kerran puolessa vuodessa. Jos on esimerkiks niin hiton rakastunu että sattuu ihan fyysisesti, se on jotain maailman parasta. Mutta jotenki kierosti kaipaa niitäkin tunteita kun on ihan epätoivosen petetty ja jätetty ja maahan lyöty, että myöskin sattuu fyysisesti. Se on ihan totta kun sanotaan että jokin tuntuu siltä kun puukkoa iskettäis sydämeen! Siltä se nimittäin tuntuu eikä sitä voi tietää tai uskoa ennen kun kokee sen ite. Tuntuu että sydämeen sattuu ihan oikeesti ja kurkkua kuristaa. Se on ihan hirveetä mut onpahan edes jonkilainen tunne. En tosiaankaan tarkota, että haluun kokea sellasta taas, mut se on vaan jotain mistä jälkeenpäin oon tyytyväinen et oon sellasenkin kokenu. Hitto kun en mä osaa oikeen pukea sanoiks sitä mitä haen takaa ja tää kuulostaa varmaan ihan typerältä, mut tulipahan sanottua.

Ja nyt kun tuo tuli sanottua niin sanon seuraavaks, että ois ihana olla pitkästä aikaa kunnolla ihastunu. Mä saisin itteni ihan helposti ihastumaan esim. erääseen (julkkis)poikaan, mut koska siinä ei ois mitään järkee, en salli sitä itselleni (Rimbe varmaan arvaa keneen, mut elä sano ääneen, hihii). Jos sen sijaan nyt tulis vastaan edes jossain määrin mua viehättävä mieshenkilö, oisin aika helposti myyty. Oon mä muutenkin melko helppo tosin =D. Mut elkää vetäkö vääriä johtopäätöksiä tosta. Enivei, ehkä kehitän itelleni jonkun ihastuksen sit Amerikassa. Siihen asti (ja harmillisen todennäköisesti myös sen jälkeen) tyydyn kattomaan yltiöromanttisia elokuvia, lukemaan ällösöpöjä rakkauskirjoja ja purkamaan hellyydenkaipuutani halimalla pehmoleluja (mun kanssa sängyn jakaa tälläkin hetkellä lapsuuden pehmolelut Muukkulainen ja Viivi, Samilta saadut Valtsu-virtahepo ja kaks nallea sekä eräältä pojalta saatu Tikru).

En muuten vieläkään taida jaksaa tehä sitä meemiä. Ehkä huomenna.

Katottiin Rimben kans tänään Kumman kaata ja sit kyseltiin toisiltamme Kumman kaita. Kaikista vaikein oli mun mielestä valinta Petteri Summasen ja Janne Katajan välillä. Janne on siis se Idols Extran juontaja. Valitsin lopulta Petterin ja nyt kun aattelen asiaa, on Petteri tosiaan sittenkin aika vahvasti parempi. Toinen aika hankala ois Jone Nikula ja Janne Kataja, mut kyl Jone taitais voittaa. Joo. Sit katottiin Alaston maailma illalla (yöllä) ja hitsi senkin juontaja oli jotenki aika sulonen. Ulkomaalaisista miehistä se Prison Breakin päätähti (me sanotaan sitä vaan Michael Scofieldiks kun ei tiietä sen näyttelijän nimeä) voittais mulla ihan kenet vaan. No okei oli pakko tarkistaa sen nimi IMDb:stä; se on Wentworth Miller (ja taas tungin mukaan mun kaksoispilkun). Se on niin hiton ihana mies et ei mitään rotia. Jälleen tulee ilmi toi mun heikkous miehiin, joilla on vaan ihan lyhyt sänkitukka. Puhuttiin tästä aiheesta vähän aikaa sitte ja Samiki totes että kävin ihan kuumana siihen ku se tuli intistä ekan kerran lomille ja sillä oli lyhyt tukka =).

Kuuntelin tänään Rautaharavaa ja tuli hirmu iso mieliteko olla jossain bändissä. Mut eipä oo juuri ketään kenen kans puuhastella bändijuttuja. Meen tosin laulamaan taas Oireille yhteen biisiin kun ne nauhottaa omakustannelevyn ens kuussa. Lauloin sen biisin niille jo kertaalleen joulukuussa, tosin nyt se tehään paljon enemmän kunnolla (hyvää suomea, osa 5). Se joulukuun biisi on muistaakseni Mikseri.netissä kuunneltavanakin, mut oon turhan laiska enkä jaksa laittaa linkkiä. Linkki on vissiin ainakin Oireiden sivuilla jos jotain kiinnostaa kamalasti. Löytyy se sieltä Mikseristä aika helposti kun laittaa vaan hakuun Oireet. Biisin nimi siis Ilman sinua. En oo ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni mut ei auta valittaa. Hyvä biisi se musta on, kannattaa kuunnella =).

Ja nyt loppu tältä illalta (eli edelleen yöltä). Nukkumaan.

10.02.2007 - 03:33

Helou! Eipä oo tullu taas kirjoteltua vähään aikaan. Alotin vielä sen uuden bloginki, jonne en myöskään oo kirjottanu ensimmäisen merkinnän jälkeen mitään. Pitää varmaan poistaa koko Vuodatus-blogi tai sit deletoida eka merkintä ja lähtee ihan eri linjalla liikenteeseen. Toisaalta sit siitä tulis ihan samanlainen blogi kun tästäkin (vaikka tää onkin enemmän päiväkirja kun blogi. Niissä on mun mielestä vissi ero; blogeissa pohditaan päivän polttavia puheenaiheita enemmän tai vähemmän sutjakoin sanankääntein/mielipitein kun taas päiväkirja on, no, päiväkirja) mutta kun Vuodatus ois niin kiva paikka pitää päiväkirjaa. (Nyt huomautus täysin aiheen vierestä, mut mä oon aina tykänny kauheesti kaksoispilkusta, vai mikä puolipiste se onkaan! Sitä on vaan kauheen vaikee käyttää normaalissa tekstissä. Sain sen kuitenki tungettua tohon edellisissä suluissa olevaan lauseeseen ja olen siitä erittäin riemuissani. Kertoo ehkä jotain musta... Mä saan muutenkin suurimmat kiksini sellasista jutuista, jotka liittyy kieliin tai sanaleikkeihin ja semmoset vitsit on parhaita, joissa on joku sanallinen koukku tai väännös. Koen myös jokseenkin nolostuttavan suurta mielihyvää siitä kun huomaan suomennusvirheen jossain leffassa tai sarjassa. Niitä on muuten yllättävän paljon ihan joka kanavalla. Hommaisivat asiansa osaavia suomentajia. Ja koska nyt tuli vähän turhan pitkä sulkumerkintä, muistutan, että ennen sulkuja puhuin Vuodatusen ja Diarylandin blogiongelmastani.) Siellä on joitain kivoja ominaisuuksia joita Diarylandissa ei oo, kuten kategoriat ja merkintöjen kommentointi. Jos alottasin Vuodatuksessa puhtaalta pöydältä, joutuisin varmaan hylkäämään tän blogin ja sepäs vasta ois surullista. Tai sit laittasin tähän salasanan ja antasin sen harvoille ja valituille henkilöille (eli varmaan juuri niille, jotka tätä nytkin lukee...) ja kertoisin henkilökohtaisemmin kaikesta. Enhän mä koskaan ihan kauheen henkilökohtaisia juttuja tänne oo kirjotellu. Mut jätetään idea joka tapauksessa hautumaan.

Pakko nyt hehkuttaa vähän yhtä ihkua kirjaa, jonka luin vähän aikaa sitten. Nimittäin Stephenie Meyerin Houkutus. Tykkäsin siitä kovasti, koska se oli ah-niin-ihana rakkaustarina. Mä oon aina ollu ihan heikkona onnettomiin rakkaustarinoihin, joissa on jonkilainen kielletty rakkaus. Edward on NIIN rakastettavin hahmo ikinä! Se kirja jäi mietityttämään mua pitkäksi aikaa kun olin saanu sen luettua (johon meni kaks iltaa ihan vaan siks, että ekana iltana alotin lukemisen vasta puolenyön maissa ja en voinu lukea koko yötä kun seuraavana päivänä oli töitä. Töissä en sit meinannu pysyä nahoissani ku ootin, että millon pääsen kotiin lukemaan kirjan loppuun.) ja onneks tänään tulin googlettaneeksi sen kirjailijan nimen ihan vaan huvikseni. Siltä on nimittäin tullu jatko-osa tohon kirjaan ja nyt on pakko metsästää se jostain. Se ei oo vielä ilmestyny suomeks, joka on oikeestaan erittäin hyvä asia, koska haluunkin lukea sen englanniks. Houkutuksessa (alkuperäinen nimi Twilight) on nimittäin jotenkin kankea kirjoitustyyli välillä ja luulen että se johtuu suomennoksesta. Luin netistä pätkän enkunkielisestä versiosta ja se vaikutti paremmalta. Jos siis mahdollista, lukekaa se enkuks. Hyvin sofistikoituneiden lukijoiden ja korkean kirjallisuuden ystävien kannattaa tosin ehkä jättää tää tapaus väliin. Se kun on kuitenkin aikamoisen kevyttä hömppää ja äärimmäisen vaaleanpunasta rakkausmushua. Mut koska mä vaan en voinu olla rakastumatta päätä pahkaa Edwardiin, on pakko varmaan tilata kakkososa (New Moon) netistä. Sitä ei näyttäis olevan Suomalaisessa kirjakaupassa, vaikka ehkä sen sais tilattua. Saishan sen myös ladattua netistä ihan ilmaseks (ja laittomasti), mutta kirjat on kuitenkin sen verran tärkeitä mulle, että haluan lukee ne nidottuna paperilta enkä koneen näytöltä. Kirjoja on sitäpaitsi ihana omistaa (hän sanoi, ja katsahti onnellisena kirjahyllyssä asuvia ystäviään).

Kuukauden biisivalintana mulla on Kelly Clarksonin Beautiful Disaster. Varsinkin live-versio iskee ihan täysillä. Hankalaa kun istun tässä sängyllä läppäri sylissä ja on kauheen kuuma kun kone lämmittää niin paljon. Sit otin äsken pitkähihasen pois päältä ja seuraavaks tuli tuo Kellyn biisi kuulokkeista. Tuli niin kauheet kylmät väreet että piti laittaa paita takas päälle kun paleli. Hihi. =)

Oon ollu tässä melkein koko viikon kipeenä, josta on seurannu se, että oon saanu katottua rästiin jääneet Lostin jaksot ja nyt meen samassa kohtaa kun Amerikassa oikeestikin ollaan. Eli kolmoskaudessa. En spoilaa mitään, mut olin vähän pettyny kakkoskauden loppuun, kun siinä ei paljatunu taaskaan oikeen mitään. Sama ykkösen lopussa. Toivottavasti kolmonen paljastaa vihdoin jotain suurempaa. Oon myös lataillu paljon Kumman Kaata ja tajunnu miten mahtava sarja se onkaan. Pakko säilyttää koneella ne jaksot ni voin sit Amerikassa ollessani katella niitä jos (ja kun) tulee Suomi-ikävä.

Nyt ois aika lailla pakko lopettaa ja käydä nukkumaan, mut ei yhtään huvittais. Tekis mieli laittaa tähän yks sellanen nettimeemi-juttunen, mut siinä menis liian pitkään. Laitan sen joku toinen päivä. Kerron siitä kuitenki sen verran, että löydettiin se Rimben kanssa Koivusen Arin (joo, sen idols-Arin) irc-galleria-päiväkirjasta =D. Ja kerronpa toisenkin jutun kun nyt Arista tuli puhetta. Oon nimittäin nähny sen esiintyvän jo muutama vuos sitten karaoken mm-kisoissa Heinolassa! Tykkäsin siitä jo sillon kovasti. Siellä oli yleisöäänestyskin ja tietty mä äänestin Aria, eli oon aika old school -fani =D. Äänestettiin Rimben kans molemmat sitä nyt Idolsissa, Riina tosin siks, että sillä oli Profane Omenin paita päällä. Mut aika hyvin kumminkin et jokin saa Riinan äänestämään Idolsissa! =) GO ARI GO!!!! Toinen ihku tyyppi Idolsissa oli se Nisse, mut se tippu jo pois (ellei ne ota sitä villikorttijaksoon). Siitä tykkäsin kans hirveesti kun se oli jotenkin niin hauska persoona, äärimmäisen söötti ja oli sillä ihan hyvä äänikin. Tossa viimesimmässä jaksossa, jossa siis Arikin oli, oli tosi hyvä ääni sillä tokalla laulajalla (oliks se joku Markus Pätsi tai sellanen), mut sen esitys ja biisivalinta ei oikee menny nappiin. Jos se ois laulanu jonku menevämmän biisin, mä oisin ollu ihan myyty, koska nytkin niissä kertsikohdissa, joissa se laulo kunnolla ja kovaa, se oli ihan tosi hyvä. Tuli etäisesti mielee Three Days Gracen laulaja (mut TOSI etäisesti siis).

Äääh, nyt pois. Hyvää yötä ja kauniita unia rakkaat ihmiset.