23.07.2004 - 19:40

Tänää mä ekaa kertaa elämässäni olin hetken sitä mieltä että jos pitäis valita onko sokea vai kuuro, ni oisin sokea. Mitä mä nimittäin tekisin jos en vois kuunnella musiikkia!? Mikää ei oo niin ihanaa ku kuulla joku uskomattoman hyvä biisi ja rakastua siihen ja kuunnella sitä koko ajan (ja kyllästyä siihen ja sit löytää se uudelleen vuoden päästä)... Onneks ei tarvii valita tollasta. Ennen mä oon aina ollu poikkeuksetta sitä mieltä että oisin miljoona kertaa mieluummin kuuro kun sokea. Koska hui, ois aina ihan pimeetä ja yksinäistä ja ei tulis toimeen omillaan. Kuurona vois elää ihan normaalia elämää... PAITSI EI VOIS LAULAA!!!! Ton tajusin vasta nyt! En mä vois elää jos en vois laulaa! Mitä mä sit tekisin? Iik. Toivottavasti mä en nyt tuu kuuroks tai sokeeks kun tälläsiä puhun. Mut vaikka mä edelleen oon sitä mieltä että oisin kuuro ni oishan se ihan hirveän kamalaa. Syvät sympatiani kaikille kuuroille. Kuin myös sokeille. Ja kaikille jolla on joku tollanen vaiva. Okei, sympatiat kaikille maailman ihmisille. Kaikilla on kuitenkin jotain josta voi sympatiseerata.

Kummallinen merkintä.

15.07.2004 - 19:24

Lallalaa. Tai siis ei lallalaa kun blääh. Sami on intissä. Se lähti maanantaina ja sit sillä heti oli kauheet kriisit että se ei kestä olla siellä ja se haluu pois mut se meni sit ohi. Oli vaan huono päivä. Ollaan soiteltu aina kun voidaan ja just juteltiin äsken 25 minuuttia. Onneks on saldoraja, muuten tulis ihan hervottomia laskuja. Mun piti tänään ostaa Samille kympillä puheaikaa netistä kun sillä oli ihan lopussa se. Ostin itellenikin sit sillä kympillä. Pankin nettitunnukset on niin ihanan kätsyt.

Mä en millään jaksais kirjottaa mut kun toinen vaihtoehto on vaatekomeron siivoaminen ni valitsen nyt ensin tän. Kämppä on ihan täynnä rojua kun Sami toi kamojaan meille kun se irtisanoi kämppänsä intin takia. En oo jaksanu tehä noille rojuille mitään kun oon päivät töissä ja sit väsyttää ihan kamalasti. Töiden jälkeen aina huitelen kaupungilla tai jossain ja kun tuun kotiin ni tekis vaan mieli mennä saman tien nukkumaan. Ihmeellistä, koska mä kumminkin nukun ihan kunnon yöunia. Meen aina joskus kymmenen, yhentoista aikaan nukkumaan ja herään seittemältä.

Mut niin, päivän kiva uutinen on että mä muutan uuteen kämppään! Oon käyny nyt pari kertaa sitä kattomassa ja päättäny ottaa sen. Se on omakotitalon päädyssä oleva huoneisto. 45 neliöö, kylpyamme ja parveke! Kaikkea mitä mä haluun. Ja kaks huonetta. Keittiö on maailman pienin mutta en mä siellä muutenkaan niin viihdy joten sama se. Vessa on noin KYMMENEN kertaa isompi kun nykyinen, enkä edes valehtele koska mun nykyinen vessa on ehkä metri kertaa metri. Muutan varmaan elokuun alussa jos saan kaikki asiat hoidettua siihen mennessä. Eli siis irtisanottua tän nykyisen kämpän. Mä käyn huomenna allekirjottamassa vuokrasopimuksen ja saan avaimet että voin pikkuhiljaa roudata kamojani sinne. Vuokraa alan maksaa vasta kun lopullisesti muutan sinne mut saan viedä jo tavaroita kun se on joka tapauksessa tyhjillään. Ei oo takuuvuokraakaan, vaikka ei siitä ois mulle ongelmaa ollu kun mulla on tän kämpän takuuvuokra ja saan sen sit pois kun tää irtisanoutuu. Ne on iskän rahoja, harmi, kun ois ollu kivaa saada ne käyttöön että ostaisin kaikkea kivaa uuteen kämppään. Kuten sohvan ja tietsikkapöydän. Ja sinisen maton/mattoja. Pitää käydä äitillä ompelemassa verhot (siniset) että saa ne sit sinne ikkunaan.

Mut äh, nyt ois kai pakko vähän siivota. Ees MUKA-siivota, eli siirrellä vaan tavaroita ympäriinsä poissaolevana.

07.07.2004 - 20:06

Aika reiskaa. Oireiden vieraskirjaan oli tullu viesti missä joku haukku niiden biisejä ja sano että niissä ei oo mitään "omaa" (käyttäen tosin värikkäämpää kieltä). Mä sit kävin laittaa sinne että tosi reilua tulla vaa haukkumaa ku joku on tehny ne biisit sydämestään ja että arvostelun voi tehdä asiallisestikin. Ja sanoin vielä että mä tykkään niiden biiseistä. Sit Sami kävi lukemassa sen ja kysy multa että oonks mä laittanu sen ja mä sanoin että joo. Sami sano että sen itsetunto oikee lässähti ku se kuuli et se oliki VAA multa. Että se aatteli että se ois ollu joltain joka sanoo sen tosissaan. Kiitti vaa. Mähän yleensä käynki laittamassa vitsinä tollasta kaikkien vieraskirjoihin. Sit ku sanoin että loukkaannuin siitä ni se selitti että ku kerranki joku käy pitkästä aikaa kirjottamassa jotain hyvää ni se onki vaa oma tyttöystävä. No sehän autto, nyt ei harmita enää yhtään! Nii, ja että kun se kuulemma TIETÄÄ että mä en OIKEESTI tykkää niiden musasta. No hyvä. Hyvä että se tietää mun puolesta ni mun ei tarvi käyttää omia mielipiteitä ollenkaa. Että anteeks vaan ku kävin kehumassa ku se oliki niin kamalaa. *Möksää*. Nyt se lähti Ollin kyydillä kauppaan ja mähän en tietenkää voinu mennä mukaan. Jos on jotain parempaa seuraa ni miks pilata se ottamalla 'vaan tyttöystävä' mukaan. *Möksää vielä enemmän*. Ja sit viel yks juttu mitä mä en kerro täällä mut seki oli loukkaavaa. *Möksääminen menee jo vähän yli*. Nii ja mä ehdotin et oltas tänää menty pitsalle mut se ei halunnu ja sit se oli ehkä sekuntia myöhemmin menny pitsalle Jarmon kanssa. *Äh, mitä turhia möksäämään, se on Sami, se ei vaan tajuu naisia. Tai siis mua*.

Ja eteenpäin. Mun pitäis siivota. Sami tuo kamojaan tänne kun se irtisanoo kämppänsä intin ajaks ja tänne ei nyt just oikeestaan mahdu mitään kun on niin sotkusta. Mä oon ihan liian laiska siivoomaan. Sit kun siivoon ni päätän että en anna ikinä enää kämpän tulla sotkuseks mutta sit se pikkuhiljaa taas tulee. Ehkä kuukauden saattaa pysyä siistinä. Samin pitäis auttaa mua mutta se mutis jotain kaljalle menosta lähtiessään ni saa nyt nähä millon se sieltä kotiutuu. Nyt ootan vaan innolla että joku päivä kerkiisin mennä johonkin asunnonvälitysfirmaan kyselemään uutta kämppää. Mä en enää kestä tota kärpäsenkakan kokosta vessaa ja mikrobiluokkaa olevaa lavuaaria. Ja mä haluun parvekkeen. (Mä alotan lauseen ihan liian usein sanalla 'ja'. Ja se siitä sitten. =) ). Ois ihana jos sais ihan läheltä keskustaa sellasen ison yksiön (tai pienen kaksion) missä ois parveke, kunnon kylppäri, vaatehuone, pistokkeita eteisessä ja vessassa (mulla ei nyt oo enkä voi ikinä föönata tukkaa tai käyttää sähköhammasharjaa) ja vielä kylpyamme. Mmmm. Se ois ihanaa. Ja kun vuokra vielä ois jotain 300 euroo tai mieluiten alle ni ois suorastaan täydellistä. Sellasta mä meen kyselemään. Varmaan vähän liian tiukat kriteerit mutta jos mä en saa sellasta kämppää minkä haluan ni mitä järkee mun on tästä muuttaa pois. Siirtyä vaan toiseen huonoon kämppään. Mä siis kyselen ja ootan että vapautuu sellanen minkä mä haluun. Nyt on vaan niin hirvee hinku päästä muuttamaan kun oon suunnitellu että käyn Ikeassa ostamassa vaikka jonkun kivan sohvan sit ku saan palkkarahat. Kaappikin ois ihan paikallaan, tai semmonen kirjahylly mistä saa ovet kiinni. Silleen näyttää siistimmältä. Nyt mun kirjahyllystä retkottaa Aku Ankan Taskukirjat ja kymmenen vuoden Aku Ankat, koulukirjat, CD:t ja videot ja kaikki oikeet kirjat sievässä sekamelskassa niin että vaikka muuten ois siistiä niin hylly tekee sotkusen vaikutelman. Mut ei niitä saa siististi kun ne kaikki on niin eri paria. Voisinhan mä tonkin hyllyn säilyttää (jos vaan ois tilaa) ja pitää siinä vaikka jotain koriste-esineitä. Tai sit en. Mun ylpeydenaihe on mun piano. Se on mun ikioma (vaikka niinhän on kaikki muutkin mun tavarat). Mut ei jokaisella oo omaa pianoa ja se tekee kämpästä vähän hienomman. Naapurit ei varmaan kyllä tykkää kun soittelen jotain oikein sydämeni pohjasta. Mut siinähän eivät tykkää. On se nyt parempaa kun soittaa jotain Solid Basea täysillä niin että seinät tärisee. Joku teki tänään niin yläkerrassa.

Hei mut nyt on pakko vähän siivota. Blääh. Pistän kyllä Samin tiskaamaan. Mä en siedä tiskaamista.

07.07.2004 - 16:01

Mä oon ihan äimänä! Oon heränny tänään puol seiskalta ja sain mansikat myytyä jo yhen maissa. Tulin sit kotiin, söin ja katoin frendejä ja sit äsken aattelin että pitääpä kattoo kelloo että kerkeenkö vielä käydä Ärrällä ostamassa jotain ennen ku se menee kiinni. Ja se menee kiinni YHEKSÄLTÄ! Kello on vasta neljä!!! NELJÄ! Mä olin ihan varma että se on ainaki kaheksan. Kun herää aikasin niin on koko päivä aikaa! Miks kukaan ei oo koskaan kertonu mulle?!

Mä kun istun siinä mansikoiden kanssa ja kukaan ei osta mitään vaikka puoleen tuntiin niin on kauheesti aikaa ajatella. Useimmin ajattelen sitä että voi paska kun kukaan ei osta mitään, on tylsää, ja katon kelloa ja onkin kulunu vaan kaks minuuttia siitä kun viimeks katoin kelloa. Mut joskus tulee ihan sikkehyviä ideoita. Niinkun kirjotusideoita. Eilen keksin ihan ältsin hyvän juonen tarinaan ja tänään kehittelin sitä lisää. Se on just hyvä! Se on kyllä tosi klisheistä ja just sellasta tyypillistä fantasiaa mutta hitto, eihän sitä kukaan tuu lukemaan. Kai mä voin omaksi ilokseni kirjottaa. (Hui, on ukkonen! Kamalasti jyrisee. Toivottavasti ei mee sähköt koska sit pelottais. Ja toivottavasti tietsikka ei mee rikki. En silti laita sitä kiinni. Niin että saan syyttää vaan itteeni jos se menee. Mut nyt takas asiaan.) On tosi häiritsevää kun keksii jonkun hyvän ideanpoikasen ja sit tajuu että voi läski, sehän on jo jostain kirjasta. Toivottavasti mä en oo vahingossa varastanu kaikkea siitä mun juonesta joltain Eddingsiltä tai joltain. Joku fantasiakirjailija on sanonu ettei pitäis lukea ollenkaan fantasiaa jos kirjottaa sitä koska siinä saa NIIN helposti vaikutteita. Niinhän se on. Mut onneks mä en kirjota fantasiaa. Niinku oikeesti. Omaksi iloksi kirjottamista ei lasketa. Mä oon pöytälaatikkokirjottaja. En oo muuten varmaan ikinä näyttäny kellekään mitään mun kirjottamaa tekstiä. Paitsi aineita koulussa. Ja sit oli ihan maailman kamalinta jos se piti lukea ääneen koko luokan edessä. Mä en ikinä ees suostunu ja sit opettaja luki. Joskus lukiossa Sorjanen (äikänope) halus ihan välttämättä lukea mun kurssikoeaineen kaikille ja jopas se oli noloa. Kirjotukset on ihan liian henkilökohtaisia että niitä vois noin vaan lukea muille. Se on niinku... Ku on tehny parhaansa kirjottaessaan jotain ja sit ku joku muu lukee sen ni mitä jos se ei tykkääkään siitä. Jos se on sen mielesta ihan hirveetä roskaa. Vaikka eihän se toinen varmaan sanoiskaan että se ei pitäny siitä mut sit jos se sanoiski että se on hyvä ni ei tiiä sanooko se sen vaan kohteliaisuuttaan.

Äh. En nyt osaa sanoa enää mitään.

04.07.2004 - 22:45

Huhhuh. Tultiin tossa just Sysmästä. Aika ihme reissu. Mut mä kerron koko jutun alusta asti. Eli olin aamulla töissä (tai aamulla ja aamulla, kaheltatoista menin). Mansikat ei menny yhtään kaupaks ja oli kamalan tylsää. Sit Sami soitti että ne on lähössä Sysmään kattomaan Ratasta ja 51 koodia. Mua harmitti kun mä olin töissä enkä voinu lähteä mukaan. No, mut sit ne joskus tunnin päästä ajo siitä mun ohi kun ne ei ollukaan vielä lähteny ja mähän pakkasin heti pillit pussiin kun ei niitä mansikoita kukaan halunnu ostaa. Lähin siis sittenkin mukaan ja jouduin tietty kuskiks kun muut halus kitata kaljaa. Lähettiin ajamaan ja mä sanoin että mä sit vaan ajan sinne minne muut sanoo (mukana oli muuten minä, Sami, Olli ja Jeppe) koska mulla ei oo hajuakaan miten johonki Sysmään ajetaan. Olli neuvo ensin takapenkiltä mut sit se rupes juttelemaan jotain Jepen kans ja Sami neuvo. Ja Samihan neuvo ihan pieleen. Kun oltiin ajettu jonkun matkaa, rupes tuntumaan että ehkä ei olla ihan oikeilla jäljillä ja kun kateltiin tarkemmin ympärillemme niin huomattiin olevamme Kuortissa! Käytiin Kuortin ABC:llä ja kun mä kysyin S-Marketin kassaneidiltä miten pääsee Sysmään niin se oli melkein että ei oo ikinä kuullukaan mistään Sysmästä. Jeppe soitti sit isälleen ja se neuvo jotain ihmeellistä. Ajettiin eteenpäin Mäntymotellille asti ja päätettiin kääntyä takasin. Ajettiin melkein takas Heinolaan ja käännyttiin Jyväskylään päin. Ja päästiin kuin päästiinkin Sysmään. Löydettiin jopa helposti sinne konserttipaikalle. Se tapahtuma oli Olarock. Istuttiin hetki nurtsilla muutamien vähemmän miellyttävien tuttavuuksien kanssa ja mentiin sit kattomaan bändit. Ratas oli tylsä koska oon nähny sen about kakskyt kertaa livenä ja ne soitti vaan jotain uutta paskaa eikä yhtään vanhoja hyviä biisejä. 51 koodia taasen oli aika hyvä. Laulaja oli tosi hauska heppu ja heitti hyväntyylistä läppää biisien välissä. Ei silti jaksettu kuunnella kahta vikaa biisiä vaan mentiin takas sinne nurtsille. Olli oli tavannu jonkun puolituttunsa jonka kanssa oli jakanu taksin joskus vuonna nakki ja se kutsu meiät niille bileisiin. Mut kun oltiin menossa sinne ni se soittiki että ei voi tulla kun niiden isä skitsoaa siellä jotain. Mentiinkin pitsalle ja kebabille ja lähettiin ajamaan Heinolaan. Ilmeisesti se tie mitä meiän ois PITÄNY ajaa oli kadonnu maailmasta joten ajettiin taas harhaan. Päädyttiin Kalkkisten ja Asikkalan kautta Vääksyyn josta oli onneks sit tienviitat Lahteen. Ajettiin Lahteen ja sieltä Heinolaan. Ihan uskomatonta miten tollasella matkalla voi eksyä KAKS kertaa. Hitto me ollaan pässejä. No mä oon aina sanonu että oon maailman huonoin maantiedossa. Katoin sit äsken kartasta että missä me oikein seikkailtiin ja aika hassuahan se oli kun Heinola on Sysmän ja Lahden välissä ja me onnistuttiin missaamaan se. Ajettiin varmaan jostain parinkymmenen kilsan päästä Heinolan ohi ja posoteltiin Lahteen. Hehe. Kattokaa ite kartasta ja naurakaa. Enivei, Sami jäi vielä Ollin ja Jepen kans kaupunkiin ja mä tulin kotiin nukkumaan koska huomenna on vaihteeks töitä. Mun oikeestaan pitäis jo nukkua mut oli pakko tulla ensin kirjottamaan meiän kommelluksista. Että semmosta.

Ainiin ja mä olin tänään töissä ja sain sit tietää että en saa ees mitään sunnuntailisää palkkaan. Saisin ilmeisesti normaalin tuntipalkan vaikka oisin jouluaattona keskiyöllä pakkasessa myymässä noita pirun mansikoita. En kyllä toiste mee sunnuntaina töihin. Mun on pakko saada vapaata joskus tossa parin viikon päästä (ehkä kumminkin jo aikasemmin, mä kun en oo mikään Super-Suski joka jaksaa paiskia töitä 24/7) kun on serkun konfirmaatio. Sinne kun tulee koko suku ja ois ihan kiva nähä kaikkia. Mulla on sitäpaitsi ihan parin päivän päästä siitä synttärit joten jos joku vaikka sattus muistamaan... Mut joo, nyt yritän taittaa itteni tohon sängylle jos tulis uni simmuun. Pitää toivoa että Sami ei rönyä tänne joskus kolmelta ihan hirveessä kännissä ja kinua mua mukaansa suihkuun niin kun viime kerralla. Sit en saanukaan enää unta kun se ensin valvotti mua pari tuntia koluamalla ja juttelemalla niitä näitä ja sit se ite nukahti kun seinään ja alko semmonen kuorsaus ettei auttanu sen kummemmin tyynyt korvan päällä eikä kylkeen tökkiminenkään. Seuraavana aamuna kello oli herättämässä puol kasilta kun oli sovittu että puol ysiltä alkaa työt mutta Maija soittikin seiskalta että varttia vaille kaheksan alotetaan. Aika reiskaa, enhän mä nyt hitto kerinny mitenkään kun suihkussakin oli pakko käydä. Myöhästyin sit kymmenisen minuuttia. Ei voinu mittää. Ja tänään kun hain kassalipasta siitä Herkkupetterin kassatädiltä (kun sitä lipasta säilytetään yöt siellä) niin kaadoin siinä sit ohimennen lavallisen mansikoita keskelle kaupan lattiaa. Oli siinä kerääminen mutta onneks kauppa oli just avautunu ja porukkaa ei ollu paljoa ni kassatädit autto. Niillä oli kuulemma muutenkin ollu kauhee epäonnen aamu ku kaupan liukuovet ei toiminu ja radiopuhelimet lenteli lattioille kun ne sähläs niiden ovien kanssa... Ja sit mä tuun leväyttämään lastillisen mansikoita maahan ja ne joutu luuttuamaan lattian. Se toinen myyjä sano että se ei uskalla ajatellakaan mitä muuta vielä tulee tapahtumaan. Pitää varmaan huomenna kysyä että sattuko mitään muuta kamalaa. Mikäli sitä kauppaa ees huomenna on kun ne on vahingossa sytyttäny tulipalon ja kauppa on palanu poroks. No mut joo, nyt menee taas sellaseks jaaritteluks että parempi varmaan siirtyä tonne punkan puolelle. Hyvää yötä vaan.

02.07.2004 - 20:28

Voi kakka. Diaryland ei päästä mua kirjottamaan joten kirjotan muistioon.

Alotin eilen mansikanmyyntityöt. Kävi aika hyvä tuuri kun munhan ei pitäny päästä tohon työhön muuten kun aina välillä tuuraamaan sitä joka siihen oli ensiks otettu, mut sit kun sille oli soitettu että nyt alkais työt ni se olikin ottanu jonkun toisen työn ja mä sain tän työn kokonaan itelleni. Jee. Aika vähän hyppelehdin ympäri kämppää kun mulle soitettiin ja kerrottiin. Nyt saan paaaljon rahaa ja voin ostaa ja tehä kaikkea kivaa. Tekis ihan sikkenä mieli lähtee sit joskus syksyllä etelään, Espanjaan vaikka, jonkun kaverin kanssa mutta siihen menis niin paljon rahaa eikä sitäpaitsi kellään mun kaverillakaan ois varaa semmoseen. Lää. Pitää yrittää iskää houkutella että jos mentäis vaikka talvella johonkin jos maksaisin sille valmiiks osan matkasta ja se vaikka vähän sponssais loppuja. Etelä... *uneksii*.

Mansikkatyö on yllättävän rankkaa (joo kaikki miettii nyt että miten ihmeessä istuminen ja mansikoiden myyminen voi olla rankkaa, mut voi se!) kun siinä istuu 8 tuntia samassa paikassa ja kattoo samaa maisemaa ja koko ajan tuulee... Töiden jälkeen on ihan pöllämystyny olo. Tai epätodellinen niinku äiti hienosti tajus mun selityksestä. Ja siinä on aika usein ihan sikketylsää kun kukaan ei osta tuntiin mitään ni siinähän sitten vaan istun ja möllötän (ja hymyilen kaikille ohikulkijoille. Mä oon kahtena päivänä hymyilly enemmän ku viimeseen puoleen vuoteen yhteensä). Mut kumminki, mun ois pakko saada joku kaveri tai tuttu tai tutuntuttu siihen mun kans töihin että saisin pidettyä ees yhen vapaapäivän viikossa. Se mun työnantaja, Maija, kysy että tunnenko mä jonkun joka voi aina tulla siihen kun mä haluun vapaata ja mä pöllöpää menin sanomaan että joo, koska edellisinä vuosina on ollu ehdokkaita pilvin pimein. Nyt yhtä-äkkiä kaikilla onkin jo töitä. Ja kun se mansikkatila on jossain Kalkkisissa (missä lie sekin sit on) niin ne ei tunne Heinolasta ketään kuka vois siihen mun kans tulla. Huooh. No, kai mä jotain keksin.

Katoin äsken '50 first dates'-leffan koneelta ja se oli jotenkin ihan kauheen surullinen. Aattelin että se ois luokkaa "aivot naulaan", mut ei se sit ollukaan. Oli se silti hyvä, mä tykkään leffoista joissa saa itkeä. Pikku Naiset on niin itkuleffa ja tietty kaikki Titanicit ja Romeot ja Juliat. No joo, mut sit ku olin kattonu sen leffan ni mua itketti ihan kamalasti vaan ihan yleisesti eikä mistään syystä. Se oli sellasta hyvää itkua että kun ei oo mitään syytä itkeä ni se ei oo mitään surullista itkua eikä epätoivosta itkua vaan ihan neutraalia itkua. Mulle tuli myös ikävä ehkä kaikkea maailmassa; Samia, äitiä, isiä, Minttu-koiraa... Mut se meni sit onneks ohi.

Sami on taas muuten ryyppäämässä kun niillä oli poikien kanssa kahen kaljakorin veto jalkapallon EM-kisoista. Sami voitti kun Hollanti pääs pidemmälle kun Ranska tai Italia (joita Olli ja Jasu veikkas) ja se sai tänään toisen niistä koreista. Mä oon ihan yksin taas mut ei se haittaa. Pitäköön nyt hauskaa kun se lähtee sit parin viikon päästä inttiin. Me ei olla oikeen kunnolla nähty kolmeen päivään kun mä oon ollu kotona yöt ton työn takia ja me yleensäkin hengataan päivät erillämme. Ja Sami ei tuu meille yöks kun täällä on vaan parvisänky ja se ei haluu nukkua siinä. Ennen nukuttiin aina mun (en muista mikä ton jutun nimi on, tulee jostain syystä mieleen vaan batonki... pitäs varmaan mennä nukkumaan... ainiin, vuodesohva! Mut on sillä joku muukin nimi, joku batongin olonen.) vuodesohvalla mut siitä katkes pohjasta lautoja ja nyt siinä on iso kuoppa siinä kohdassa missä pitäis nukkua. (Ahaa, futoni! Futoni se sana oli!)

Nyt taas selitän kaikesta turhasta ja täydellisen epäkiinnostavasta. Mut mua (taas vaihteeks) kirjotuttaa ja oon sellasella kauheen yliväsyneellä tuulella. Jos mulla ois joku ihminen tässä mun kanssa ni höpöttäisin taukoamatta, sellanen mä oon yliväsyneenä. Hei nyt sain tekstiviestin. Menen pois. Hei.