12.09.2005 - 20:56
Tuli kauhea masennus kun iskä soitti että oli tullu 70 euron lasku siitä kun auto on ollut ässän parkkihallissa viikon. Mä sanoin siitä asiasta kaupan myyjille sillon kun se jäi sinne (ja ei siis lähteny käyntiin) ja ne lupas ilmottaa asian kiinteistöhuoltofirmalle joka sitä hallia hoitaa. Ne myös lupas ettei siitä tuu mitään maksuja. Kävin varmuuden vuoks vielä toisen kerran sanomassa asiasta ja edelleen ne vakuutti että kaikki hyvin. Ja nyt sit tuli lasku. Aika vitun kiva. Soitan huomenna sinne ja selitän asian nätisti, sanon että oon opiskelija jolla ei ollu mitään mahiksia saada autoa pois sieltä ja jolla ei oo mitään mahiksia maksaa laskua. Jos ei nätisti sanominen auta ni sit vähän rukoilen ja vaikka hitto itken puhelimessa jos se auttais. Oon stressannu tosta autohommasta niin paljon ettei uskoiskaan ja just kun luulin että se on nyt hoidossa ni tulee toi. Iskä tänään nimittäin heitti mut Heinolaan (kun olin viikonlopun siellä) ja me hinattiin mun auto pois hallista. Sit se räpläili sitä hetken, sai sen käyntiin ja lähti sillä takas. Mulla on nyt sen Audi käytössä. Mä olin vielä hetki sitten ilosella mielellä (koska ylihuomenna laivalle) mut nyt masentaa kamalasti. Ja kun kerta masentaa ni tulee sit mielee kaikki muutki masentavat asiat. Seurauksena apaattinen surkeilu- ja itkuolo, tekis mieli mennä nukkumaan mutta uni ei tulis kuitenkaan. Mikään ei onnistu, kaikki on paskaa ja kaikki asiat on vieläpä mun omaa vikaa. Syyttäisin maailmaa mutta kun masennuksen kanssa käsi kädessä kulkee sopivasti itseinho. Mikäs sen mukavampaa! Nyt vaan hauskaa loppuiltaa viettämään.
08.09.2005 - 23:51
Mä inhoon jos joku sanoo mulle että oon lapsellinen. Siis mähän oon, mut ei siitä silti tarvii mulle sanoa. Ja mun mielestä mä saan ollakin. Mitä siitä jos mä vielä tän ikäsenä rakentelisin ihan mielelläni majoja metsään tai kiipeän sillon tällön Poppeliin. Ja tykkään olla hupsu. Ja vuodatan muutaman harmistuneen kyyneleen kun auto ei lähe käyntiin parkkihallista ja iskä suuttuu mulle. JA soitan ihmisille keskellä yötä kun pelkään ukkosta. Sellanen mä vaan oon ja musta siinä ei oo mitään pahaa. Sit äiti vihjailee että ihmiset pitää mua lapsellisena ja siitä tulee paha mieli koska sehän tarkottaa että niiden mielestä mussa on vikaa ja minkä mä itelleni voin. Pitäskö mun yrittää väkisin muuttaa itteni yhtä-äkkiä aikuiseks ja olla jotain mitä mä en oikeesti ole? Mikä aikuisuudessa on muka niin hienoa? Musta lapset on paljon kivempiä. Maailma on ihan tyhmä. Ainoa kiva asia just nyt on se, että ens viikon keskiviikkona pääsen laivalle.
Mä muuten väsään kovasti valokuvasivuja. Kerron heti ku ne on valmiit ja laitan ne nettiin. Voi kyllä jonkun aikaa mennä kun on niin hitosti kuvia.